Päässäni ei pitkään aikaan ole ollut monimutkaisia tai syvällisiä ajatuksia, joita olisin täällä halunnut jakaa muutamien blogia seuraavien tuttavieni kanssa. On kummallista, että välillä ihminen tuntee tarvetta tutustua enemmän itseensä ja sitten taas välillä pelkkä arkinen elämä ilman sen kummempia ajatuksia antaa kaiken sen tarpeellisen.

Nyt juuri ajattelen itsessäni erästä asiaa. Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja kliseisesti sanottuna tulen toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa. Jos taas asiaa tarkistellaan syvemmältä omaa persoonaani en ehkä olekaan niin sosiaalinen. Tällä hetkellä ihmiset, joille omaa sisimpääni haluan avata enemmän on laskettavissa yhden kämmenen sormilla. Toisaalta taas saatan avata ystävällisyyttä, joka kumpuaa syvältä sydämestäni, täysin tuntemattomallekin  ihmisille (heitä en laske lukuun mukaan).

Tapasin hiljattain ihmisen, jolle olisin halunnut antaa ylimääräisen palasen minua itseäni. Toisaalta en tunne vielä häntä kovin hyvin, enkä ole varma onko hän kiinnostunut kuulemaan pieniä yksityiskohtia minun maailmankuvastani ja ajatuksistani erilaisia asioita kohtaan.

Miksi ihminen kokee tarpeen kertoa omaa maailmankuvaansa toiselle ihmiselle? Entä mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan toisen ihmisen henkilökohtaisista tarinoista? En tiedä. Enkä tiedä olisiko elämä yhtään sen nautinnollisempaa, vaikka nuo vastaukset saisin eteeni tässä ja nyt.