Elsen oma blogi 2019-09-03T19:24:10+03:00 Blog Integration Feed Generator https://else.vuodatus.net/ Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Ajatuksia]]> Päässäni ei pitkään aikaan ole ollut monimutkaisia tai syvällisiä ajatuksia, joita olisin täällä halunnut jakaa muutamien blogia seuraavien tuttavieni kanssa. On kummallista, että välillä ihminen tuntee tarvetta tutustua enemmän itseensä ja sitten taas välillä pelkkä arkinen elämä ilman sen kummempia ajatuksia antaa kaiken sen tarpeellisen.

Nyt juuri ajattelen itsessäni erästä asiaa. Olen hyvin sosiaalinen ihminen ja kliseisesti sanottuna tulen toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa. Jos taas asiaa tarkistellaan syvemmältä omaa persoonaani en ehkä olekaan niin sosiaalinen. Tällä hetkellä ihmiset, joille omaa sisimpääni haluan avata enemmän on laskettavissa yhden kämmenen sormilla. Toisaalta taas saatan avata ystävällisyyttä, joka kumpuaa syvältä sydämestäni, täysin tuntemattomallekin  ihmisille (heitä en laske lukuun mukaan).

Tapasin hiljattain ihmisen, jolle olisin halunnut antaa ylimääräisen palasen minua itseäni. Toisaalta en tunne vielä häntä kovin hyvin, enkä ole varma onko hän kiinnostunut kuulemaan pieniä yksityiskohtia minun maailmankuvastani ja ajatuksistani erilaisia asioita kohtaan.

Miksi ihminen kokee tarpeen kertoa omaa maailmankuvaansa toiselle ihmiselle? Entä mikä saa toisen ihmisen kiinnostumaan toisen ihmisen henkilökohtaisista tarinoista? En tiedä. Enkä tiedä olisiko elämä yhtään sen nautinnollisempaa, vaikka nuo vastaukset saisin eteeni tässä ja nyt.
]]> 2007-10-18T13:47:00+03:00 2019-09-03T19:23:49+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2007/10/ajatuksia Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Talvi on tullut]]> Onkin kulunut jo hieman aikaa edellisestä kirjoituksestani. Uusi vuosi on vaihtunut ja talvi on vihdoin tullut tänne etelä-Suomeenkin. Tammikuussa vietimme kanini 9-vuotis synttäreitä ja heti perään poikaystäväni juhlapäivää.

Elämä sujuu mallikkaasti. Poikaystäväni sai itselleen mainion opiskelupaikan, olemme hankkimassa omaa asuntoa ja viihdyn työssäni. Selkä on hieman vaivannut, loukkaannuin joogassa aika pahasti. Nyt toivutaan ja ensi kerralla treenataan varovaisemmin.

Olemme hankkimassa perheeseemme uutta koiraa Ruutille ja meille kaveriksi. Odotan sitä innolla. Tuttavamme ajattelevat minua varmaan ihan hulluksi, onhan meillä eläimiä pian jokaiselle kädelle. Mutta ainakin rapsutuksia riittää vielä ihan jokaiselle.

Työhuoneeni ikkunasta näkyy luminen katto ja hiljalleen alas leijuvia lumihiutaleita. Lumihiutaleita katsellessa tulee niin rauhallinen olo.
]]> 2007-01-26T10:46:00+02:00 2019-09-03T19:23:52+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2007/01/talvi-on-tullut Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Ajattale mitä ajattelet]]> Kierrellessäni kauppakeskuksien muotiliikkeitä, törmään joskus viimeisen päälle puettuihin äiti-tytär parivaljakoihin. Tai nuoriin parikymppisiin naisen alkuihin, jotka ostavat kasseittain krääsää. Mietin millaisista ajatuksista heidän maailmankuvansa koostuu.

En tiedä. Ulkonäön perusteella ei voi koskaan lukea toisen ajatuksia, vaikka esimerkiksi vaatetuksemme viestittääkin aina ihmisestä jotakin. Silti minun on pakko kurtistaa kulmakarvojani, sillä epäilykseni on jo herännyt.

Hyvä on, myönnän. En ole itsekään ihanneminäni kaltainen. Juon cocacolaa, sitä epäeettisintä versiota. Käsirasvani on eläimillä testaavan yrityksen valmistamaa. Enkä kierrätä edes mehutölkkejä. Mutta ainakin ajattelen ihan hemmetisti. Kysymys kuuluukin, parantaako ajattelu maailmaa? Ehkä ei, mutta ainakin minun on helpompi olla tiedostavana yksilönä. En vain pysty huumaamaan aivojani tiedottomaan tilaan viikonlopusta toiseen -sellaistakin kun tapahtuu.

]]> 2006-11-19T00:06:00+02:00 2019-09-03T19:23:55+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2006/11/ajattale-mita-ajattelet Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Tyhjä aukko]]> Ajoittain mieltäni ja kehoani kolottaa tyhjä aukko. Se tuntuu keskellä rintakehää kehossani. Olen yrittänyt täyttää sitä erilaisilla asioilla. Ja välillä aukko onkin lähes olematon -täysi. Sitten se joskus repeää ja saattaa kasvaa nyrkin kokoiseksi. Silloin tunnen itseni surulliseksi. Tunnen kaipaavani ihmisiä, jotka olen menettänyt läheltäni. Ja kun kerron heille ikävästäni, he eivät ymmärrä mitä ikävöin.

Yksitellen, ihminen kerrallaan, lakkaan ikävöimästä aikanaan. Kun ymmärrän, ettei juuri se ihminen ollutkaan minulle sopiva. Mutta se kestää aikansa. Viikkoja, kuukausia, vuoden. Ja vaikka minulla onkin oma rakkaani, ikävöin joskus ihmistä, jonka kanssa tunsin erilaista sielunkumppanuutta, jota en ole koskaan aiemmin kokenut.

Tai sitten tunteet vain värittävät todellisuutta. Se kummallinen tunne saa toisen ihmisen tuntumaan itselleen juuri sopivalta ja oikealta, vaikkei hän olisikaan. Kokee yhteenkuuluvuutta, jota ei oikeasti ole kuin pienen hetken.

]]> 2006-10-23T22:44:00+03:00 2019-09-03T19:23:58+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2006/10/tyhja-aukko Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA["Ei tästä kuitenkaan tule mitään" -asenne oksettaa]]> Suru alkaa vaihtua vihaan ja ärtymykseen. Ihailemani toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin viime viikonloppuna. Kirjoitin asiasta kahdelle foorumille ja suurinosa vastauksista joita kirjoitukseni sai oli "ei Venäjän asioihin kannata puuttua" -ajatuksen sisältäviä.

Ajattelevatko nämä kirjoitukseeni vastaamat ihmiset ensimmäisen takaiskun kohdatessan "ei tästä kuitenkaan tule mitään"? Pitävätkö he ansaitsamansa rahat itsellään tuhlaten ne turhuuksiin, ettei vaan rahaa pääsisi menemään siihen "kamalaan maailman parantamiseen"? Keitä nämä ihmiset ovat? Eivät ainakaan minun lähipiiriini kuuluvia.

Millainen tämä maailma olisikaan jos Anna Politkovskajan kaltaiset ihmiset puuttuisivat kokonaan? Pelkkä ajatuskin siitä kuvottaa minua suuresti. Minä aion antaa oman panokseni sen eteen ettei rohkean Anna Politkovskajan työ jää tähän.

]]> 2006-10-10T21:40:00+03:00 2019-09-03T19:24:01+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2006/10/ei-tasta-kuitenkaan-tule-mitaan-asenne-oksettaa Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Pieni itsekäs tunnustus]]> Minulla on ollut poikaystäväni kanssa erimielisyyksiä jo jonkin aikaa. Miksi jo kohta kolmekymmentä vuotta täyttävälle poikaystävälleni tietokonepelit menevät ajoittain tyttöystävän edelle? Miksi poikaystäväni ei hanki itselleen hyvää ja mieluista työpaikkaa? Miksi poikaystäväni tupakoi, vaikka kärsii astmaoireista? Joskus nämä mieltäni askarrattuavat asiat on vain jätettävä sikseen ja ymmärretävä, että minun on turha hakea onneani toisen ihmisen kautta.

Entäpä mikä minut sitten oikeasti tekeekään onnelliseksi? Rakkaus. Kumppani, joka kantaa puolet suhteemme vastuusta. Oma koti. Rakkaat eläimeni. Mielekäs tekeminen. Lähimmäisistä välittäminen.

Ja nyt huomaankin, tätä tekstiä kirjoittaessani, että itseasiassa olenkin melko onnellinen. Jos arvioisin onnellisuuttani asteikolla 1 - 10 sanoisin olevani kohdassa 9 . Se on melko hyvin. Ja se onni tulee sisältäni nyt, kun ymmärrän miten vähän tyytyväiseen ja rauhaisaan oloon tarvitaankaan.

Uskaltaisinko minä sitten elää itsekseni? Uskaltaisinko minä ostaa sen oman kodin ihan itsekseni? Kyllä minä uskaltaisin. Ja jos tähän asti olen jo päässyt, pääsen varmasti paljon pitemmällekin.

Minun kannattaa siis todella toteuttaa haaveeni ja päästää rimpuilevasta poikaystävästäni irti. Antaa hänen elää vierelläni jos hän siihen kykenee ja jos ei, voin luottavaisin mielin ottaa askeleen kohti sitä oikeaa.

Oliko tämä kaikki jo aivan liian kliseistä? Häpeän, kun mieleni ei oivaltanutkaan tämän merkityksellisempää tietoa.

]]> 2006-09-18T22:25:00+03:00 2019-09-03T19:24:04+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2006/09/pieni-itsekas-tunnustus Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Suklaa- ja juustokakkua]]> Kävin töiden jälkeen vanhan ystäväni kanssa aiemmin sovitulla syntymäpäivä kakulla. Tosin olemme tunteneet vasta reilun vuoden verran, mutta joidenkin ihmisten kanssa ystävyyden tunne on syvempi ja vanhempi, mitä reaaliaikaan vertaamalla voisi kuvitella.

Söimme tarjoamani kakut, joimme viileässä ilmassa lämmintä rooibosteetä ja hymyilimme toisillemme. Juttelimme varovasti kuulumisiamme ja kävelimme vieressä olevan kauppakeskuksen vaate- ja sisustusliikkeeseen.

Ihailimme kaupan itämaista tunnelmaa ja kokeilimme verhopidikkeitä naureskellen korviimme. Ystäväni lainasi minulle rahaa pehmeään kaulaliinaan ja omilla rahoillani ostin kaksi "käytännöllistä" mattoa. Kotiin tultua nuo käytännölliset matot näyttivät myös kovin kauniilta.

Jätimme jäähyväiset pikaisesti vilkkaalla tiellä ja huristin sydän lämmenneenä kotiin. Ystävistä tulee hirmu hyvä olo.

]]> 2006-09-14T21:34:00+03:00 2019-09-03T19:24:07+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2006/09/suklaa-ja-juustokakkua Else https://else.vuodatus.net/ <![CDATA[Minun blogini]]> Tämä on minun blogini. Kirjoitan täällä itsestäni, chihuahuahauvastani Ruutista, hermeliinikaneistani Nepestä ja Talvikista. Ja minne nyt ajatukseni sattuvat vaeltamaan. Kiitos kun vierailit, tule taas uudestaan ja kommentoi.]]> 2006-09-14T14:11:00+03:00 2019-09-03T19:24:10+03:00 https://else.vuodatus.net/lue/2006/09/minun-blogini Else https://else.vuodatus.net/